Niin pitkä ja kivinen on tuskien tie Joka vaunuja keikuttaa, kulkiaa vie Edessä matkaa, minnekkä lie Toivon että tuon tuolla me tapaamme viel Kun lyhyt on askel mut matka jo vaatii Tiedon siitä mikä takana vaanii Niin sielunirippeet nämä lauluuni survon Lipsuvin ottein perässä omantunnon Kun turta on pääni, laulu murheeni kieli Kun nuorena vatvoo sitä varttuupi mieli Puutuneet on aistit, taisto takana vaan Ja tekisi niin mieli luovuttaa Mut läpi harmaan kiven, synkän tieni läpi tarvon Vain kulkemalla kohti voin tuntea sen arvon Ja kaikes kauneudessaan luonto näyttää eloaan Maan synkimpään rakoon valo kurkoittaa Niin pitkä ja kivinen on tuskien tie Joka vaunuja keikuttaa, kulkiaa vie Edessä matkaa, minnekkä lie Toivon että tuon tuolla me tapaamme viel Niin pitkä ja kivinen on tuskien tie Joka vaunuja keikuttaa, kulkiaa vie Edessä matkaa, minnekkä lie, toivon että tuon tuolla me tapaamme viel