Kuinka ollakaan, taas mä istun tässä Elämän syvintä tarkoitusta miettimässä Kelle kellot jälleen soi, ne kuulin tänne asti Taas taivaankanteen piirretään mustalla nimi ja risti En eteeni näe, joku tulevan kätkee On mieli lukossa mutta sieluni itkee Syksyn ruskassa mä matkaan joka talveen vaihtuu Pusken surua kunnes se alleni taipuu Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie Kun loputon tulee vastaan niin jää vain muistot Pohjaton ikävä joka tappaa vaistot Itsesyytökset, muistinko tarpeeks antaa Raskaat askeleet raapii hylättyä rantaa En eteeni näe, joku tulevan kätkee On mieli lukossa mutta sieluni itkee Syksyn ruskassa mä matkaan joka talveen vaihtuu Pusken surua kunnes se alleni taipuu Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie Syksyn ruskassa mä matkaan joka talveen vaihtuu Pusken surua kunnes se alleni taipuu Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie