Olipa kerran pieni paha päivä, Menkkaränkkä nimeltään. Se saapuu kerran kuussa pistämällä äidin itkemään. Se on niin pieni, että miehet ei sitä pysty tajuamaan, Mutta naisten luokse aina se saapuu kaiken sotkemaan. Jos Menkkaränkkä saapuu iltaisin, ei äiti pysty nukkumaan, Kun Nukkumatti pelkää Menkkaränkkää niin kuin miehet konsanaan. Jos Menkkaränkkä osuu ruokapöytään, se paiskoo lautasia Ja illan suussa se äidin saa isälle pottuilemaan. Kyllä kylässä voit käydä Menkkaränkkä, kun on Menkkaränkkäpäivä. On kai se kiva, että naisilla on oma helekutin vaikea päivä. Mutta älä tule liian usein Menkkaränkkä, tule vain kerran vuodessa. Kun sä pistät kaiken päin perskeleitä, Niin äiti syyttää hormoneita, Kun kaiken takana onkin vain älyttömän vaikia päivä. No, kun aamulla pittäis töihin mennä, niin äitiä kiukuttaa, Kun Menkkaränkkä neuvoo väärään linja-authoon nousemaan. Ja Menkkaränkkä yllyttää kahavipannun lattialle pudottamaan Ja se iloisesti naputtaa kepillään ja saa äidinkin naputtamaan. Kyllä kylässä voit käydä Menkkaränkkä, kun on Menkkaränkkäpäivä. On kai se kiva, että naisilla on oma helekutin hankala päivä. Mutta älä tule liian usein Menkkaränkkä, tule vain kerran vuodessa. Kun sä pistät kaiken päin perskeleitä, Niin äiti syyttää hormoneita, Kun kaiken takana onkin vain älyttömän vaikia päivä. Kyllä kylässä voit käydä Menkkaränkkä, kun on Menkkaränkkäpäivä. On kai se kiva, että naisilla on oma helekutin vaikia päivä. Mutta älä tule liian usein Menkkaränkkä, tule vaikka kerran vuodessa. Kun sä pistät kaiken päin perskeleitä, Niin äiti syyttää hormoneita Ja kaiken takana onkin vain älyttömän vaikia päivä. Semmoinen Menkkaränkkä on.