Käy kulkurin tietä kaitaa suomilänkkäri riepuineen,
Ei ainutta puhdasta paitaa - vain kitara laukkuineen.
Niin turha on huolia kantaa, kun keikoilla kiertelee,
Kun elämä kuitenkin antaa sen, minkä tarvitsee.
Jaa, jaa, keskikaljaa kulkuri jos vain aamulla saa,
Jaa, jaa, keskikaljaa, niin kaunis on taas kotimaa.
Mies surkeuttaan peittää noissa baareissa aamuisin,
Vaan kohta antaa jo heittää maantielle takaisin.
Näin mielessään kulkija tuumaa: "Kai onnea huominen tuo.
Saanko taikaa ja elämän huumaa? Pääsenkö rakkaani luo?"
Jaa, jaa, keskikaljaa kulkuri jos vain aamulla saa,
Jaa, jaa, keskikaljaa, niin kaunis on taas kotimaa.
Jaa, jaa, keskikaljaa kulkuri jos vain aamulla saa,
Jaa, jaa, keskikaljaa, niin kaunis on taas kotimaa.
Näin päivästä toiseen jatkuu tuo matka mittaamaton,
Suomilänkkärin maineessa notkuu mies vapaa ja huoleton.
Ja kohta jo keikkansa päättää tuo kulkuri nuhruinen,
Viimeiseksi laulun hän säästää tuon laulunsa tunteellisen.
Jaa, jaa, keskikaljaa kulkuri jos vain aamulla saa,
Jaa, jaa, keskikaljaa, niin kaunis on taas kotimaa.
Jaa, jaa, keskikaljaa kulkuri jos vain aamulla saa,
Jaa, jaa, keskikaljaa, niin kaunis on taas kotimaa.
Jaa, jaa, keskikaljaa kulkuri jos vain aamulla saa,
Jaa, jaa, keskikaljaa, niin kaunis on taas kotimaa.