Vaeltajan hahmot, kukkuloiden kutsu, saapasnahka, henkeni ratsu
Outo ja maailma ja minä suunnistajan tähdet kaikki näkevinä
Taivas hylkii ja seuraa helvetti, on vain aika ilman tajua
On vain suonieni punavalkeudesta hohtaa houkutuksen hajua
Minä vuodan jälkeni hankeen
Annan hurtties löytää minut
Vereni riimun ja kehän maalaan
Keskeltä kuoleman jaan
Käyn jälleen vaeltamaan
Liity kuoroon irtopäiden verettömät tarkkaavat päistä seipäiden
Silmät suut ammottaen äänetönnä huutaen ja kammottaen
Tyhjä harmonia, epäsointi virheetön ilman sanoja kysyvät miksi
Rakas orjias vain lähetät huviksi, eikä kukaan palaa siksi
Minä vuodan jälkeni hankeen
Annan hurtties löytää minut
Vereni riimun ja kehän maalaan
Keskeltä kuoleman jaan
Käyn jälleen vaeltamaan
Kuolemaan!
Maailma musta vitutusta muttein huolta, ei ne vaivaa mielipuolta
Elä tässä nyt kohta jo mädäntynyt virne naamalia maan alla
Kätyrit kappaleiksi maahan täytyy niittää, uhrista talve kiittää
Ja Minä vuodan jälkeni hankeen
Jotta tulisit makaisit minut
Vereni riimun ja kehän maalaan
Sillä kaulaasi suutelen
Laita kädet ympäri sen
Minä vuodan jälkeni hankeen
Annan hurtties löytää minut
Vereni riimun ja kehän maalaan
Käy sydämeni ottamaan
Vaupauteen, Kuolemaan!