Minä olen murhatun haamu Ja minä olen murhamies Olen päättynyt tie Jolle eksyin itse, kenties On väärin elää loppuun Jo kauan ennen kuolemaa On väärin jatkaa Kun on päälle ladottu maa Haavoilla ovat haaveet, aavoilla aaveet Niiden joukossa kaikkea minä kaipaan Jos pystyisin, niin sydäntäni söisin Siitä unelmoin öisin On hiipunut veren vuoksi Tähän maahan niin mustaan Ihon suola ja kuumuus Kiviseen suudelmaan Sen kiven alla on kylmä Ja kylmempi on taivasalla Avaruutta uhmaamassa Aina vain toivomalla Aavoilla ovat aaveet, haavoilla haaveet Ei porttia kultaista, syvyyttä palavaa Jos pystyisin, itseäni lutkaa löisin Siitä unelmoin öisin Ja luistani tunnen, kuinka kalvaa Etten voi niitä liikuttaa Ei lauluun, juomaan Aukea olematon suu Haivun pois Lävitseni hohtaa kuu Hohtaa kuu Hohtaa kuu Unohdusta vain kai eniten ikävöisin Etten unelmois enää öisin