Joka ainoa päivä mä kuljen satamaan Katselen niitä laivoja, joita aallot rakastaa Vaikka en voi tietenkään olla varma Niiden kotisatamaansa löytäneen Joka ainoa päivä mä asemalle kävelen Puhelen junien kanssa, pyydän viemään terveiset Vaikka en voi tietenkään olla varma Niiden kotikaupunkiin eksyvän Siellä poppelit pieksee ilmaa Kuin ei missään muualla Äiti leipoo valkoista leipää Sitä syödään myöhemmin illalla Ja aina kun yöllä en unta kiinni saa Mietin, onko mun elämä elämisen arvoista Ja kuitenkin jos huomenna saankin kirjeen Jossa mua kotiin pyydetään Siellä katetussa pöydässä oottaa Kaikki joita suuresti rakastan Kaapista tuodaan parhaimmat lasit Voi, kuinka viiniä nautitaan Vaan se kiiltävä laiva, joka minut tänne toi On jo ruostunut muutkin, eikä ketään auttaa voi Ja nämä kivillä laitetut kadut minun kenkäni kuluttaa Katulamppuja kiertävät varjot minut mukaansa haluaa