On jossain tuolla rinne vuoren Utuisen ja korkean Koti Juliannen nuoren Ihanan ja vaalean Sulhanen on Juliannen Kunnon mies vaan rahaton Sormuksen ja täyttä kultaa Luvannut hän antaa on Julianne on kaikkein kaunein Alla kuun ja paljain päin Suru suuri häntä painaa Julianne Julianne Oi, miksi näin? Kun koittaa aamu, lähden matkaan Puhui näin tuo sulhasmies Puronuoman täyttä kultaa Olevan hän jossain ties Nousi mies niin ratsun selkään Haihtui aamuun usvaiseen Vuoden päästä hänen kuultiin Toisen neidon kihlanneen Julianne on kaikkein kaunein Alla kuun ja paljain päin Suru suuri häntä painaa Julianne Julianne Oi, miksi näin? Ovi auki tupaan tyhjään Sitä tuuli paukuttaa Petolauma ulvoo kaukaa Väistää miestä palaavaa Kulta miehen taskut täyttää Julianne vain poissa on Lattialle jääneen näyttää Kuivi viereen ruohikon Julianne on kaikkein kaunein Alla kuun ja paljain päin Suru suuri miehen valtaa Julianne Julianne Oi, miksi näin? Julianne