Siel' rantamökissä istuupi hän Tuo vanhus harmajapää Hän katsoo liekkien leikkeihin Ja aatokset pois kiirehtää Ovat lapset maailmaan hältä lähteneet Elon iltaan yksin niin hänet jättäneet Yhä viettää iltaansa hän aatellen Keralla muistojen Vain ainoo ystävä pettämätön On kukka akkunallaan Sit' hoivaa hellien, hyväillen Ja suojelee myrskyiltä maan Tuopi hälle lohtua, ajan mieleen saa, Joka häipyi vuosien, mainingeitten taa Kunnes tähdet taivaalta pois katoaa Aamuhun uinahtaa Ovat lapset maailmaan hältä lähteneet Elon iltaan yksin niin hänet jättäneet Yhä viettää iltaansa hän aatellen Keralla muistojen