Hän tullut on Kai maasta julman viidakon Hän saapui yli merien, Matkaten, tänne Pohjolaan. Hän arka on, ja rauhaton. Vaan viisas lauseissaan. Kun viimeinkin, Tuon luonnonlapsen kohtasin, Hän silloin mulle lausui näin, Muistoissain säilyy lause tuo On ihanaa, kun rakastaa, Ja toinen lemmen Takaisin kun suo. On ihanaa, kun rakastaa, Ja toinen lemmen Takaisin kun suo. On ihanaa, kun rakastaa, Ja toinen lemmen Takaisin kun suo.