Joka päivä mä aamusta iltahan käyn kuni oottaen ihmettä vaan. Ja mä pilvien portailta onneni näyn yhä uutena luokseni saan. Alla onnen riemuportin kauan kanssas olla koetin, armahin, mun ystäväin. Siks' oon mä suruinen, kun Sua nyt muistelen: niin paljon meni kanssas kaunista pois. Siks' oon mä suruinen, kun päivä huominen niin toisenlainen mulle olla nyt vois. Ne kulkevat unikuvin edessäin vieläkin, nuo hetket, mi kerran yhdessä vietettiin. Siks' oon mä suruinen, kun sua nyt muistelen, niin pajon ehdit antaa onnea vaan. Siks' oon mä suruinen, kun sua mä muistelen, niin paljon ehdit antaa onnea vaan.