Kun katselen elämää
Jonka sain mä luojaltain.
Niin hetkistä parhaimmat jää
Muistoikseni silta vain.
Niin paljon mä saanut oon
Oppia kuin mistä vois.
Ja anteeksi annettakoon
Oppinut jos en mä ois.
Vaan vielä ehdin
Mä paljonkin.
Tunteeni rehdin
Olevan mä tahtoisin.
Oon luotu elämään
Ja tiedän sen
Vaan joskus kysyy itseltään;
Onko kyynel aina tarpeellinen?
Oon luotu elämään
Tien kyynelten
Vaan eipä tuntuis miltäkään
Muutoin suuret päivät riemujen.
Oon kohdannut rakkauden
Päällä maan mä suurimman.
Oon maistellut maljoja sen
Myöskin maljan katkeran.
Mut jos mä kadun
Nyt päivääkään.
Niin kauniin sadun
Riistää silloin itseltään.
Oon luotu elämään
Ja tiedän sen
Vaan joskus kysyy itseltään;
Onko kyynel aina tarpeellinen?
Oon luotu elämään
Tien kyynelten
Vaan eipä tuntuis miltäkään
Muutoin suuret päivät riemujen.
Oon luotu elämään
Ja tiedän sen
Vaan joskus kysyy itseltään;
Onko kyynel aina tarpeellinen?
Oon luotu elämään
Tien kyynelten
Vaan eipä tuntuis miltäkään
Muutoin suuret päivät riemujen.
Oon luotu elämään
Ja tiedän sen
Vaan joskus kysyy itseltään;
Onko kyynel aina tarpeellinen?
Oon luotu elämään
Tien kyynelten.