Ken olet armas tähti, mi kauas merehen Säteitäs yössä myrskyisessä heität Sä hetkin olet kirkas ja hetkin sumuinen Ja joskus loistos kokonaan sa peität Oletko taivaan tähti mi silmin lempehin Maan murehisiin katsot ja öiden vaaroihin Ja lohduttelet harhaan eksyneitä En ole taivaan tähti, yön tulitorni vaan Majakka Hankoniemen rannikoilla Mä johdan merimiestä, kun päivä jättää maan Ja vaarat väijyy salakallioilla Pimeenä, kirkkahana mun valon' vaihtelee Kun merimies sen näkee hän iloll' aattelee Se mahtaa Hankoniemen silmä olla Vihainen myrsky huuhtoo mun juurtain ainiaan Mut vahvoja se muuriain ei voita Kuin vuoren seinä kestän mä myrskyt, aallot vaan Ja vartioitsen poloisia noita Sä, ihmislaps' myös ollos näin harrasmielinen Sä johda eksyneitä kautt' elon myrskyjen Ja valvo, lemmi, lohdutella koita Sä, ihmislaps' myös ollos näin harrasmielinen Sä johda eksyneitä kautt' elon myrskyjen Ja valvo, lemmi, lohdutella koita