Maailman rantoja kulkeissaan Meinata ei saisi milloinkaan Meinaten meneminen mietteeks jää Miete ei mieltä voi lämmittää Elämäni ohjeeks jo mammalta sain Lauseeni mi seuraa matkallain Ja nytkin se kaikuu lauluistain "Paras on kun menet etkä meinaa" Tyttökin oli mulla hetken vaan Häntä en unhoita milloinkaan Kevät oli kaunis ja kukkia maas Kulkurinkaihot ne nousivat taas Heilani huokasi: "poltetta vaan Kulkija tuntee suonissaan" Oi miten rintaani riipaisikaan "Paras että menet etkä meinaa" Rakennuksen monttua työkseni tein Laiskasti lapiota maahan vein Kurkien lentoa hetkeks vaan Istahdin lankulle katselemaan Laiskurin tittelin siitä mä sain Lopputili laiha nyt kourassain Mestarin neuvoa kuulla sain "Paras on kun menet etkä meinaa" Junassakin meinasin matkustaa Penkillä hetkisen torkahtaa Junailija herätteli lippunne hei No kulkurin tikettiä löytynyt ei Junaherra tuumi: "jo ihme se ois" Vauhdissa lensin mä vaunusta pois Istuma kohdassa tunsin mä vaan Nyt mä kyllä menen enkä meinaa Meinasin myöskin laulun tään Laulella pikkusen pidempään Mut kuulijat kuitenkin huokaa voi Lauluni murhetta mustaa soi Parempi kai jälleen se olla vois Jos lauluni kanssa mä kuljen pois Taivalta pitkää tallaamaan Ja nyt mä sitten menen enkä meinaa Ja nyt mä sitten menen enkä meinaa