Kotikoivuni mun kerran juurellas sun Valan vannoimme kallihin sen Vala kestänyt ei, hänet kohtalo vei Miten kauan sit' tiedä mä en Vala kestänyt ei, hänet kohtalo vei Miten kauan sit' tiedä mä en Kotikoivuni mun nyt mä juurella sun Yksin istun ja vain ikävöin Jospa saapuisi hän, pois se veis' ikävän, Joka kalvaa mua päivin ja öin Jospa saapuisi hän, pois se veis' ikävän, Joka kalvaa mua päivin ja öin Kotikoivuni mun silloin juurella sun Kaikki pelkkää ois onnea vain Hän ei lähtisi pois, aina luonani ois Tulis' totta mun unelmistain Hän ei lähtisi pois, aina luonani ois Tulis' totta mun unelmistain