Kun porstuassa narahti Juoksin heti katsomaan Joko toi joku viestiä Nyt meidänkin tupaan. Joka päivä rukoilin Häntä sieltä takaisin Jos en ehjänä miestäni saa Kunhan vain palaa. Pyysin väärin Liian vähää Täytetty toive, ei enempää. Palattuaan kotiin Hän oli joku vieras mies Vaikka hahmossa tuttua Niin silmät on kuolleen. Kesät jälkeen talvien Kylvöt jälkeen kyntöjen Illat pitkät hän vaiti istui Tuijotti tuleen. Pyysin väärin Liian vähää Hiljaiset vuodet päättykää. Hän on siinä Rakkaani elää Vangiksi silti aina jää. Vaarojen helmassa Aikakin on turvassa Lastemme huudoissa Kaiut huomisen kaukaisen Kauniimman laulun.