Kello näyttää jo kahtatoista Kaupunki on hiljainen Tuntuu siltä, että vaivun uneen Ja niin taas näen kuinka tuuli hiuksesi suoristaa Kun liidät minua vastaan Unessa taas tavataan Mutten pärjää viimaa vastaan Mä putoan Mä putoan Taas putoan Enkä enää kiinni sua saa Sekunnit tunneiksi muuttuu Viisarit jo seisahtuu Kohta suljen silmät on aika jo lentää pois Ja niin taas näen kuinka tuuli hiuksesi suoristaa Kun liidät minua vastaan Unessa taas tavataan Mutten pärjää viimaa vastaan Tuuli hiuksesi suoristaa Kun liidät minua vastaan Unessa taas tavataan Mutten pärjää viimaa vastaan Mä putoan Mä putoan Taas putoan Enkä enää kiinni sua saa (en, en, eeen) En koskaan kiinni sua saa