Heitin veteen pienen kiven ja se särki kuvani
Oli vastarannalla lapsi joka minua seurasi
Hänen polvihousunsa taskuun eivät kivet mahtuneet
Ja pienet polvensa olivat verille kaatuneet
Tuo poika mulle viittoi kädessään kaarnan palanen
Hän halusi lähettää sen yli veden mutkaisen
Tuo viesti joka lähti ei saapunut milloinkaan
Ja suuri vesi peitti huutomme pauhullaan
Kerjäläisten valtakuntaan eivät herrat saapuneet
Eikä yli suuren veden hätähuudot kuuluneet
Kerjäläisten valtakuntaan pääsee kaarnalaivalla vain
Se mikä hukkuu ja mikä säilyy sen pidän omanain
Tuli taivaanrannan takaa tulivaunulla muukalainen
Se laskeutui vastarannalle viereen pojan resuisen
Ja poika vaunuun nousi
Käsiään heiluttaen
Näin poistui tulivaunut meidät erottaen
Mä tulen tähän rantaan taas yhä uudestaan
Ja heitän veteen kiven joka kuvani
Musertaa
Mä istun iltaan asti vain hänta oottaen
Tuo rääsyläinen tietää jotain mitä tiedä en
Kerjäläisten valtakuntaan eivät herrat saapuneet
Eikä yli suuren veden hätähuudot kuulunet
Kerjäläisten valtakuntaan pääse kaarnalaivalla vain
Se mikä hukkuu ja mikä säilyy sen pidän
Kerjäläisten valtakuntaan eivät herrat saapuneet
Eikä yli suuren veden hätähuudot kuulunet
Kerjäläisten valtakuntaan pääse kaarnalaivalla vain
Se mikä hukkuu ja mikä säilyy sen pidän...
Omanain