Retoriikasta entropiaan ja neuloja heinä
Suovissa, en tunne empatiaa vaan myrkytystiloja suonissa.
Oma elämänsä antaa ku nisti ku ekstistenttialiasmi packin
Hierasin, mitä sä luulit jokanen laulu on itsemurha viesti?
Mies on rehellinen kun se oksentaa
Kitkuissaan, toden tuntoisis uni psykkoosi nitkuissaan.
Syöny mitään päivä kausiin seilannu ulapalla vailla karttaa, vetä
Ny psyykkeeni hajalle et joutunu kattoo tän
Psykoosilääkkeiden varaan. (Kysy nyt onks miul kivaa?)
Ja nyt kaikki on kokeellista, kerro mikä on todellista.
Erota harhat hokemista, ne jotka on oleellista.
Niinku tähdenlennot totuus on tippuvaa,
Kuka sie oot arvostelee, tunne minuu vittuukaan.
Ja jos legendat on suurempaa kun elämä, m
Ielummin kuolen nimettömänä ku jäisin elämään.
Herätä miut sitku ollaan siinä
Pisteessä, ku tää maailma on tuhonnut itsensä.
Anna nukkuu, levätään rauhassa, mariaanien haudassa.
Ja jos kaikki on selvää jo itsestään, en
Halua tietää ku tää maailma tuhoo itsensä.
Anna nukkuu, levätään rauhassa, mariaanien haudassa.
Istun yksin kämpillä seuran bissee ja pitsaa, n
Ään tän jäbän röökil läävässään sisällä hitsaa.
Turhii tulevaisuuden suunnnitelmia
Laatien, jumittaa tietokoneella masturboi maanisen.
Kuus kymppii kontti, kaks sataa millii tramalii,
Pitkin päivää puffaan naurettavii määrii pajarii.
Päälle tietty kaljaa ettei olot jäisi vajarii, il
Lal bentsot naamaan, sammuu matkal makuukammarii.
Paatunut pessimisti ei ikin joudu pettymään, h
Arhauttaa viihteellä tuote sijoitteluu eksyttää.
Väsynyt boheemi kärsiä erakko klisee, sa
Lee oharoi omat osansa, jättää kaiken siksee.
Vittuun idealismi, oon rehdisti kyyninen.
Ei auta terapiat, ei parannu kera ryynien.
Mä painun pohjalle mariaanien hautaan,
Laitan oven lukkoon, kuuntelen kun äänet laulaa.
Herätä miut sitku ollaan siinä
Pisteessä, ku tää maailma on tuhonnut itsensä.
Anna nukkuu, levätään rauhassa, mariaanien haudassa.
Ja jos kaikki on selvää jo itsestään, en
Haluu tietää ku tää maailma tuhoo itsensä.
Anna nukkuu, levätään rauhassa, mariaanien haudassa.