Rosa palvoi panamahattuista herraa Valvoi miehen tähden Ei milloinkaan kuvaa rakkaastaan Katsellut lasten nähden Hän kantoi kivinä kaipuutaan Ja antoi arjen olla Piiloutui maissipellon laitaan Ja tanssi nuotiolla Älä itke nainen keikarin vuoksi Hän ei ansaitse kyyneltäkään Eikö niin, kun käännyit hän pakoon juoksi Hän ei ansaitse kyyneltäkään Ei kyyneltäkään Rosa muisti sikarin tuoksun yössä Ja riemun aamuun saakka Hän odottaa vaikka tietää sen Täällä unelmat ovat taakka Älä itke nainen keikarin vuoksi Hän ei ansaitse kyyneltäkään Eikö niin, kun käännyit hän pakoon juoksi Hän ei ansaitse kyyneltäkään Ei kyyneltäkään