Elämä kuin leffaa Fellinin Huuliltasi maistoin meskaliinin Sinuun juovuin ja sinut kadotin Vaikka luulin tietäväni paremmin Hetken uskoin, että selviän Että jaksaisimme näin tämän elämän Sinun kanssasi uskalsin enemmän Enkä vieläkään tiedä, miksi teit minulle tämän Niinpä niin, join murheisiin Taas liikaa, ja ja ja Antaa olla, señor Ei enää kaktusviinaa Minä jätän sen talon ja sen kaupungin Että jotain, edes jotain, unohtaisin Ja vaellan, vaikka suunnan kadotin Kun en tiedä mitä muuta haluaisin Sinun sanasi, kovat kuin pii Näissä tuulissa pääni sisällä ajelehtii Minä huojun, enkä osaa pitää kii Kun kaadun, mut ryövätkööt ne jotka ehtii Niinpä niin, join murheisiin Taas liikaa, ja ja ja Antaa olla, señor Ei enää kaktusviinaa Voiko näihin murheisiin Juoda liikaa, ja ja ja Kyllä voi, señor Kaada lisää kaktusviinaa