Juoksi tasangon poikki kengätön poika Joka aamu saman puun juureen Hän taivasta kaysoi kuin näkisi läpi Ja kohotti kätensä tuuleen Pienenä pisteenä kupeesta vuoren Tunsi haukkansa liidon Ja onnea täynnä hiljainen poika Seurasi jokaisen piirron Kylässä kansa päiväänsä nousi Joku kohensi pihassaan tulta Kylmän yön jälkeen lempeään valoon Herätti auringon kulta Eikä yksikään aavistaa voinut Puhumattoman salaisuutta Eivät nähneet mihin laskeutui lintu Eivät nähneet kumppanuutta Pyhä se hetki puuvanhuksen alla Pyhä se liitto sanoja vailla Haukka ja hiljainen poika He istuivat alas kivien suojaan Lintu pojan olkapäälle Kumpikin tiesi vapautensa Ja syyn viipyä täällä He katsoivat laaksoon ja näkivät kauas Poika hymyili ystävälleen Hetkeä myöhemmin linnuista uljain Levitti siipensä jälleen Pyhä se hetki puuvanhuksen alla Pyhä se liitto sanoja vailla Haukka ja hiljainen poika Toisinaan suojassa majan Saa siivet pojista urhein Hän katselee haukkansa kanssa Maailmaa miljoonin murhein Pyhä se hetki puuvanhuksen alla Pyhä se liitto sanoja vailla Haukka ja hiljainen poika Haukka ja hiljainen poika