Ei ihoni lämpöä kaipaa En tahdo todistaa kun kukat aukeaa En enää pimeyttä palvo En kylmyydestä enää mitään saa Ei vihani siltoja polta Ei edes työnnä mua eteenpäin Ei ole suruni oikeaa Ei se kerro mihin menit, mihin jäin On pitkä matka aamuun Ennen unta alkavaa Niin pitkä matka sinne minne valo turvaan vaeltaa Jälkeen viisaiden sanojen Jälkeen ihmisten laupiaiden tekojen Jälkeen valheellisten vuosien Aattona armahtavan totuuden Ei liekki kuvitellun helvetin Eikä loisto paratiisin mulle jää Nyt ennen unta viimeinkin Saanhan vain tuntea tyhjää Halla kukkaset kuristaa Tuuli kynttilän liekin salaa sammutta Saanhan viereesi kumartaa Täksi yöksi nurmikolle nukahtaa Synnit kuoleman tarujen Niistä pala jokaisesta minuun jää Nyt saanhan vain tuntea tyhjää Ennen unta