Joskus kadehdin kuolleita Kun uhmaan pohjoista taivaan painoa Se silmäni sulkee, polvilleni pakottaa En tunne enää mitään Vain jään luita myöten Elämälle suonissani tahdon lopun lahjoittaa Taivas, tähdet ja kuu Tänä iltana pois lakastuu Olen hiljaa kun maailma kuolee Henkenä hongiston Lapsena Pakkasherran Nyt olen ajaton tämän ikuisuuden verran Tapaa minut siellä missä valo pahan merkki on Missä turhaan tietä etsin Missä olen ajaton Joskus kadehdin kuolleita Kuolemaa ihaillen, pakkaseen paeten Missä varjot vaeltaa, siellä lumi kasvot saa Sinne synnyn hymyillen