Taivaankaarta valkopilvet puivat Ja ikimetsä hiljaa huminoi Kun kevään tullen kurjet rantautuivat Soidinääni suolta kauas soi Tanssinriemut yöhön kantautuivat Kun yössä yöttömässä nuoret unelmoi Vain silmät kirkkaat kuuta nähneet emme Ikuiseksi rakkautemme silloin vielä luuli kumpikin Mies takaa metsien Käy yhä etsien Kai maata jonka luuli isänmaakseen Kylä kuollut kansa poissa Talot laudat ikkunoissa Jäi vain muisto puun hän jätti taakseen Mies takaa metsien Käy yhä etsien Kai maata jonka luuli isänmaakseen Tuttu paikka kaupungissa on vain krouvi ostarissa Joka ilta juo hän unohtaakseen Ensin muutti yksi sitten toinen Ja pian jo lähti kolmas etelään Kun kesäaika päättyi aurinkoinen Niin viihtynyt et siellä sinäkään Saapui talvi kylmä vaivalloinen Niin sammui unelmamme kaamoshämärään Nyt istuu joka ilta meitä monta yksinäistä juuretonta Kapakassa laitakaupungin Mies takaa metsien Käy yhä etsien Kai maata jonka luuli isänmaakseen Kylä kuollut kansa poissa Talot laudat ikkunoissa Jäi vain muisto puun hän jätti taakseen Mies takaa metsien Käy yhä etsien Kai maata jonka luuli isänmaakseen Tuttu paikka kaupungissa on vain krouvi ostarissa Joka ilta juo hän unohtaakseen Mies takaa metsien Käy yhä etsien Kai maata jonka luuli isänmaakseen Kylä kuollut kansa poissa Talot laudat ikkunoissa Jäi vain muisto puun hän jätti taakseen Mies takaa metsien Käy yhä etsien Kai maata jonka luuli isänmaakseen Tuttu paikka kaupungissa on vain krouvi ostarissa Joka ilta juo hän unohtaakseen