Ahneuden siemen kylvetty on Se vahvasti itää syvälle juurtuen Täyttäen tyhjyyttä riitä ei mikään Kauemmas itsestä, pois aidosta Itseään vastaan kääntyy nuo pelokkaat Aikaa joutuvaa vastaan tulevaa Unessa kulkeva muiden ohjaama Vertailevan tajunnan vankilassa Menkööt valkeus Tulkoon pimeys Varjo, joka elää valosta, herää taas uudelleen Menkööt valkeus Tulkoon pimeys Laskeutukoon yö ylle aistien hurmoksen ♪ Päättyvi päiväsi, kuluneet ovat tuntisi Elon päivät halussa eletyt Yli tarpeen keräten Kohtuuden unohtaen Kaikesta viimein luopuen ♪ Syttyköön toinen aurinko Sokeina parkoina persoonan vankina Syttyköön toinen aurinko Eksyneiden laumoissa kierrät vain itseä kauemmas ydintä ♪ Muiden kautta eläen keskipisteessä Kehää kulkien toistaa itseään Ahneus, pelko ja kateus läsnä Ei muita jumalia alla tämän auringon Syttyköön toinen aurinko Sokeina parkoina persoonan vankina Syttyköön toinen aurinko Väärällä vaa'alla punnittu hukattu häväisty elämä