Sanasi kaikuivat pohjattomaan syvyyteen Repien raajat ristille yksitellen Kuolleet unelmat taakkana raahautuu Pimeydessä vaeltava hautaansa kaivaa Mieli viimeisen kerran särkynyt Liian syvälle vajosi Ovat vääristyneet muistot onnesi Polttaneet tuhkaksi Elämäni kirja kannesta kanteen on halveksittu Käärmeet mielikuvilla Ovat syyttömien vereen sen tahrineet Nuo loiset toistensa varjoista ruokkivat Saaden elämälleen tarkoituksen Mutta voitko perkeleen poloinen vannoa Ettet itse päivänvaloa pakene? Kirves isketty kiveen olet kylmä ja kelvoton Kaikki kauniit hetket mullan alle jääneet Inholla vähätelty mädällä valeltu Sielu puhdas valkoinen on nyt Turmeltu kadotukseen On pimeydessä vaellettava matkansa Jotta tuntee saattajansa Sinä saatanan hylkiö Toinen toistaan pahempi Kun maailma syttyy liekkeihin Meidät kaikki samaan arkkuun lasketaan