Kerran elämässäs tapahtui kaunista Outo mies lepäs vuoteessas Aamuun ehti kadota Enkelten tietä vierelles hänet toi Tähtikirkasta yötä muistat Vieläkin se soi Ihonsa kuin silkkiä ääni samettii Hiljaiset sanansa lohduttivat sua niin Silmät kekäleinä pimeässä Tunsit olleesi ennenkin siinä sylissään Hän uskoi tuuleen Uskoi tuleen Uskoit hänen luoksesi tulleen Meni jo, eikä tule uudelleen Hän uskoi tuuleen Monta vierasta miestä vuoteessas on nukkunut Pienestä itsestään unissaan puhunut Sä näät unta vain tuosta yhdestä Joka mukanaan vei osan sydämmestäs Hän uskoi tuuleen Uskoi tuleen Uskoit hänen luoksesi tulleen Meni jo, eikä tule uudelleen Hän uskoi tuuleen Lehdet puun kuin tulessa Syyskuun tuulessa Syksyksi vaihtuu kesä Nopeasti haihtuu elämä Tänä yönä poltat huoneessasi kynttilää Ulkona tuulee ja myrskyää Vaikeaa on kyyneltä pidättää Muistellessasi tähtikirkasta yötä Hän uskoi tuuleen Uskoi tuleen Uskoit hänen luoksesi tulleen Meni jo, eikä tule uudelleen Hän uskoi tuuleen Hän uskoi tuuleen Uskoi tuleen Uskoit hänen luoksesi tulleen Meni jo, eikä tule uudelleen Hän uskoi tuuleen Hän uskoi tuleen