Raahaan ruumistani pitkin mustaa hiekkarantaa Veriset raajat raapivat kalmankoleaa ihoani Mielen aallot, henkiset tyrskyt kuin pyörremyrskyt Repivät rantaa, paiskovat santaa syvältä sisältäni Kyyn hampaat rinnassani, verimyrkky lihassani Ryömin kohti kalmojen valtakuntaa Silmät muurattuina näen yhä selvemmin Täällä ei ole minulle mitään En jaksa elää En tahdo kuolla Ei! Ei! Ei! Päästäkää pois! En jaksa elää En halua kuolla Ei! Ei! Ei! Viekää se pois! Purppurana palaa uhman linnun sulkien sulkku Sytyttää sielut, koskien nielut lastaa laulullansa Näen kalmojen nousevan, kun räiskyvään tuleen ma katson Synnyn joka yö uudestaan ♪ En jaksa elää En tahdo kuolla Ei! Ei! Ei! Päästäkää pois! En jaksa elää En tahdo kuolla Ei! Ei! Ei! Viekää se pois! En jaksa elää En tahdo kuolla Ei! Ei! Ei! Päästäkää pois! En jaksa elää En tahdo kuolla Ei! Ei! Ei! Viekää se pois!