Kerran laitakaupungissa käväisin mä tivolissa
Seurahani sieltä tytön sain
Sievä pieni nilkkasukka
Farmarkousu eskon tukka
Roikuskeli käsipuolessain
Katsomaan me mentiin tuota
Kun itämaisen teltan luota
Kuuluttajan ääni tarinoi
Tääl fakiiri Ben Kapur Hasta
Tullut suoraan Intiasta
Tyttö sanoi
Sinne mennään oi
Luukkuun työsin pääsyrahan
Mentiin siitä istumahan
Lankkupenkin päälle notkuvan
Haitaristi alkoi farssin
Pudotteli alkumarssin
Kurnutteli muistot pohjolan
Astui teltan sopukasta
Fakiirimme Intiasta
Pitkä tumma eksoottinen mies
Silmiänsä mullistel
Lihaksiaan pullisteli
Ammattinsa alkeet hyvin ties
Hillitysti liikuskeli
Kuin jakoavain hymy eli
Katsehen loi raukeen vetelän
Vieressäni tyttö eli
Huokaili ja kuiskutteli
On toista maata miehet etelän
Hieno oli miehen käytös
Sitten alkoi jännä näytös
Kieleen työnsi neulan terävän
Kun suustaan puhalteli tulta
Sanoi vieressäni kulta
Tulinen on poika etelän
Pahoin voida aivan aloin
Kun sirpaleilla paljain jaloin
Käveli tuo musta pakana
Otti tanssiaskeleita
Vaikk oli pullon sirpaleita
Kuin mallasseuran talon takana
Pitkän miekan suuhun työnsi
No silloin kaikki todeks myönsi
Taituri on hindupoika tuo
Kyllä asia on sillä lailla
On suomalainen paljon vailla
Ei luoja hälle lahjojansa suo.
Väki teltasta kun poistui
Vanha vitsi jälleen toistui
Pata oli jälleen valttia
Tyttö päästi huokauksen
Kun saisi nimikirjoituksen
Menettää en saanut malttia
Viimein löysin pukuhuoneen
Ja fakiirimme värin luoneen
Siksi epäillen mä kysäisin
Intiasta ette varmaan olekkaan
Jo sen mä arvaan
No min on Ektyypistä kotoisin