Ikkunani alla soto major plazalla,
Kitaraansa soittaa katulaulaja.
Seinistä kaiku laulun kauas kirvoittaa
Vuorten avaruus vastaa vaan.
Sävel niin pohjattoman ikävä
Sanoihin kohtalosta elämän.
Kuulen sen laulun surullisen
Kun se huokuu mun huoneeseen.
Armahda mua katulaulaja,
älä laula enää tuota laulua.
Sen sävelet kirvoittavat kyyneleen.
Sanat särkevät sydämein.
Tulta sormissaan.
Kipinöitä silmissään.
Andien mainingit korvissaan.
Ruostetta äänessään.
Kotimaa mielessään.
Tyttö joka jäi, sydämmessään.
Kolikoita hatussaan.
Luodinreikä kitarassaan.
Rakkautta polttavaa.
Kaipuuta sanoissaan.
Sokeaa uskoa laulussaan.
Armahda mua katulaulaja,
älä laula enää tuota laulua.
Sen sävelet kirvoittavat kyyneleen.
Sanat särkevät sydämein.
Laulusi kuin peitsi.
Sanasi kuin veitsi,
Jota käännät tahtomattasi haavassain.
Säkeitä mun tästä repaleisesta elämästä
En kestä kuulla jonkun toisen suulla.
Heitän ikkunasta lantin likoon
Hattuusi onnenkolikon.
"Oe companjero, maksan mitä vain
Kunhan et laula enää lauluain."
Armahda mua katulaulaja,
älä laula enää tuota laulua.
Sen sävelet kirvoittavat kyyneleen.
Sanat särkevät sydämein.