Ruikonperän hiekkarantaan, kumiterä painuu santaan
Ruikonperän rantaleijona kun taivaltaa
Perässä on tytöt nätit, kunnes heittää jalkorätit
Kuusen oksassa ne aikoo Toivo kuivattaa
Ryynäs-Toivo ilman pilaa, syntyy hietikolla tilaa
Kaunottaret happivelkaa potea nyt saa
Toivo pussihousut heittää, laamahousut paikat peittää
Poroveden aaltoihin kun Toivo sukeltaa
Toivo nousee järvestä ja komea on tulos:
On rintakehä valtava, ei hengitä hän ulos
Jos ilma karkaa, aneemisen atleetin sä näät
On kaljamaha valtava ja suipot olkapäät
Ja päivetys on järveen jäänyt, kai sä arvaat sen
Ol' vetteen mennessänsä Toivo riihisontainen
Toivon viereen hietikolle viäntyy impi uhkee
Ei bikineissään pysyä kai meinoo muoto muhkee
Henna Lyytiä-Ryytty on tullu uimaan Järvi-Suomeen
Pakkeli on naamaan pantu, lahosuojaa luomeen
Ylä-Savon pojille on siinä silmänruokaa
"Tuon kun piäsis pelastammaan", moni heistä huokaa
Mutta Hennapa ei nyt järveen mene, pojat synkän ilmeen
Saavat, alkaa vettä sataa, aurinko män pilveen
Henna sulonsa nyt peittää, kureliivit päälle heittää
Ruikonperän suuntaan Toivon kanssa katoaa
Hennan lanne keinuvainen, kiusaus on suuri mainen
Toivo jalkorätit kuusen oksaan unohtaa