Likolaahessa on järven rannalla talo
Sieltä syksyiseen yöhön tuikkii kynttilän valo
Siellä Römppäisen Veikko
Maa... tilallansa
Asui vaimosa, hieroja Hiljan kanssa
On ison talon isäntä, Veikko leikillään sannoo
Ku on tuossa nuapurissa toistasattoo kannoo
Minun tilalla ei kananhoito, tuottas varmaan mittään
Ku yhtä kannoo vähempee ei kannata pittää
Vaikka syksy jo, on kovin laiska on Veikko
Hällä perunansiemen on istuttamati
Myöskin juuresten kohalla on tilanne heikko
Kevät lanttu on vieläki harventamati
Huomenna pittää minun tomerana olla
Siemenpotut ammun peltoon kuopan katolta haulikolla
Kun niitä sittas syssymmällä, pellosta ruoppaan
Ei varmaan yksään pottu sovi halakasematta kuoppaa
Veikon suurin haave on saada metsämaata
Sillä perunan viljelys sais, häneltä laata
Siellä hiljaa rouva sais runkoja kaataa
Veikko pankolla makkailis ei tarvittis raataa
Sais keskellä kesseeki raahassa nukkua
Ku ois mehtee ei keenkään tarvis selällään kukkua
Niin isoja aakeita hakkuuttasin, pitkin kevväätä
Jottei ei ratavarrassuitkaan ylihirveen lähteen
Iliman evväitä
Jos toella ison muatilan isäntä minä olisin
Niin holokisikkarit huulessaan minä käyskennellä voisin
Jos ois piästä aakkevan navetan ja sähköllä käyvät pässit
Niin tämänki pojan housun lahkeessa ois toisenlaiset rässit