Tais olla valvominen ja alakerran antimet
Jotka horjutti vaakaa kriittisen millin verran
Psyykkeen pimeis pisteis kyti syyttää kamaa
Tai rappiotaidet ei oo rakentavaa
Pääs menee niin turskiks et dissosiaatio
Selviytymismekanismi, ainoo vaihtoehto
Ei mielisairaas maailmas oo mikää meriitti
Leikkii yhteiskuntakelpost niinku eunukki
Pirstaleinen pönttö, se on niinku kivireki
Ehkä eksyit kotimatkalt, tai löysit mitä etit
Mustas pyörtees kiehuu on se romanttist
Friikkisirkukses jalka pois, miten vastenmielist
Ehkä jotain ui liiveihin tuonpuoleisest
Kylähullun pestist löys elämäntarkotuksen
Vahva pitää olla se on pimee paradoksi
Et systeemi on hirviö, joutuu ottaa rotsiin
Kaunis, kaunis, kaunis
Se kasvaa kauniis paikas se on mysteeri ja elämä
(Suojassa vuoteessa huoneessa)
Kaunis, kaunis, kaunis
Se kasvaa kauniis paikas se on mysteeri ja elämä
(Silmät selällään, en osaa levähtää)
Latvakakkonen, hullu ku pullost tullu joo
Sekoo laskuist ja skidisti katkera oon
Et dominoiva koulukunta douppaa lapset rahasta
Tääl on paattinen lääketiede olevinaan ylivoimasta
Mut mä nään ton läpi markkinointistrategian
Superparadigman, kivenkovan propagandan
Mustat mielet muka hyvinvointii rakentaa
Ontto tietosuus yhteiskuntaa rikki nakertaa
Käsittää kauneuden niinku narkissos
Mun intuitio hälyttää, sisuksissa pisto
Aina ku sä avaat suun, säälittävä olento
Itsensä alentaneet tärkees bisnesistunnos
Teijän rationaalisuus ei kestä päivänvaloo
Niinku reaalipolitiikka, inhimillisyyt siin ei oo
Mun frendit ei oo numeroit vaik oiski lepositeis
Mikä meni puihin? kelaa sitä ite!
Kaunis, kaunis.
Se kasvaa kauniis paikas se on mysteeri ja elämä
(Oon nähny miten kovimmatki murtuu)
Kaunis, kaunis.
Se kasvaa kauniis paikas se on mysteeri ja elämä
(Niskat nyrjähtää, aivot revähtää)
Sul on kaunis tajunta, teit kauniin valinnan
Ku päätit elää ilman pelkoo niinku hannibal
Se murtaa ihmisen ja eristää labyrinttiin
Jokainen prakaa, turvautuu stunttiin
Menetyksen kipu mitä kukaan ei voi ymmärtää
Mut ykskään meist ei oo yksin tääl
Ku kauhun tunne kasvaa, anna nousta pintaan
Hirviö on hyttynen, aamunkoitto siintää
Se on niin fättii et taju lähtee sulautuu
Horisonttiin harmaan kiven läpi porautuu
Virtaa kirkas vesi käsis, puhdas multa
Tuuli ulapalta, elvyttävää tulta
Se on aina sinä, ikuisuuden tuolla puolen
Se oot sinä, ääretön ja kokonainen
Jakaantunut mieli vaik valoista kasvoi
Sitä ei voi kätkee, se paistaa kasvoilt
KAUNIS!
Se kasvaa kauniis paikois se on mysteeri ja elämä
(Suojassa vuoteessa huoneessa)
Kaunis, kaunis, kaunis.
Se kasvaa kauniis paikois se on mysteeri ja elämä
(Hetken vielä pelätään)