Kuollut, kuollut, oon mun silmissä Kuollut, kuollut, en pysty hengittää Kuollut, kuollut, oon mun silmissä Kuollut, kuollut, en pysty hengittää Mä oon niin kuollut sisältä Mä oon niin kuollut ulkoa Tunnen tuskaa sisälläni enkä pysty puhumaan Nähnyt unia missä mun hampaat putoaa Se on rankkaa hymyillä kun on huono olla Siksi tuijotan tyhjyyttä kaikki päivät kotona Enkä raidaa omast tahdost ikin soolona Oon niin kuollut sisältä ettei edes pelota En pääse karkuun tätä pahaa oloa Kuollut, kuollut, oon mun silmissä Kuollut, kuollut, en pysty hengittää Kuollut, kuollut, oon mun silmissä Kuollut, kuollut, en pysty hengittää Kalman haju valtaa mun kämpän Pysyn sisällä ja ulos menemistä vältän Mut en nää noutajaa vieläkään Kuinka kauan joudun tätä oloo sietämään? Mä oon lamaantunut Ja nurkkaan ajettu Mä oon ahdistunu Kuolema on katettu