Eräs erityinen aamu, eräs erityinen herää, tietämättä mitään. Herää, valoon. Ja se erityinen kulkee, koko elämänsä päivän, niin kirkkain ja avoimin kasvoin. Osaamatta pelätä, sitä mikä tulee vastaan, ja pitelemättä siitä mikä menee. Ihastuu, valoon. Ja on menetetty täysin, tähän villiin maailmaan. Ja koko ajan enemmän, janoaa valoon. Janoaa valoon. Janoaa valoon. Ja on menetetty täysin tähän villiin maailmaan. Kunnes eräs ilta, eräs erityinen enää, ei kulje kuten ennen, ei tunne kuten ennen. Jo tottui, valoooon. Ei tahdo kuten ennen. Kun oli menetetty täysin, tähän villiin maailmaan, ja koko ajan enemmän, nyt uupuu valoon. Nyt uupuu valoon. Nyt uupuu valoon. Kun oli menetetty täysin tähän villiin maailmaan. (Janottaa.) Huomaamatta ja niin salaa onni palaa loppuun. Kun oli menetetty täysin tähän villiin mailmaan. Nyt uupuu valoooon.