Surua kyynelin kastella täytyy Jotta se puhkeais kukkaan Liiaa hoivaa varoen vaali Ettei se menisi hukkaan Pois älä oveltas käännytä koskaan Suru jos koputtaa milloin Pyydä se sisälle, syötä ja juota Tarjoa yösija silloin Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt Hajoo se maahan, on multaa Näen sen silti kukkana aina Muistot on kalleinta kultaa Eikö sun vieraasi asumaan jäänyt Lähti se muualle matkaan Vielä se tulee mennäkseen jälleen Lähemmäks kuin aavistatkaan Se mitä kunniavieraasi kertoo Kätke se sydämees tarkoin Ei niitä oppeja kirjoista löydä Et ostaa voi miljoonin markoin Itku ja valve mun ihmisen silmät Vierikää kyyneleet Tulehan tuomaan se toinen päivä Kun on kepeät askeleet Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt Hajoo se maahan, on multaa Näen sen silti kukkana aina Muistot on kalleinta kultaa Eikö sun vieraasi asumaan jäänyt Lähti se muualle matkaan Vielä se tulee mennäkseen jälleen Lähemmäks kuin aavistatkaan Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt Hajoo se maahan, on multaa Näen sen silti kukkana aina Muistot on kalleinta kultaa Eikö sun vieraasi asumaan jäänyt Lähti se muualle matkaan Vielä se tulee mennäkseen jälleen Lähemmäks kuin aavistatkaan