Poltteessa heinäkuun Kun sateet lyö katuun Kun tuoleja nostetaan Pöydille nukkumaan Noustessa aamujen Korkeitten aamujen Mä oon sun Ruuhkassa liikenteen Kaikessa minkä teen Ruhjeissa rakkauden Hetkillä huulien Aikojen ahdingon Sodan ja tuomion Mä oon sun Muistoissa lapsuuden Tukholman puistojen Soidessa musiikin Silloin ja vieläkin Kun vieraat on lähteneet Ovella halannet Mä oon sun Mä oon sun Kun luonasi ei muita näy Mä oon sun Kun preerialla tuuli käy Mä oon sun Jos aamu tuokin itkun taikka onnen toivotun Mä oon sun Huumassa nuoruuden Kiireisten askelten Kun aika tullut on Illan ja aution Kun sammuu hiipuen Taivallus vuosien On kesä viimeinen Mä oon Mä oon sun