Sinä puhuit linnuista silloin vinttihuoneessa Päiväpeiton aallokossa näytit kauniilta Pelkäsin sun vapauttas ja kohoilevaa rinnustas Ja kun käskin sinun mennä, toivoin että et tottelis mua Ja nyt mä kuulen sinut jokaisesaa laulussa Ja minä luopuisin kaikista lupauksistani ja tolkun äänen toiveista, jos sä olisit vielä pienimmän hetken mun Ja minä luopuisin pyhistä päätöksistäni ja näistä ihmisistäkin, jos sä olisit edes pienimmän hetken mun Olit uhri lammella, se naurun puuska kirkossa Koivu liian kiemurainen ja minä liian arka askeleissani Ja nyt mä maistan sinut jokaisessa sateessa Ja nyt mä tunnen sinut jokaisella iholla Ja minä luopuisin kaikista lupauksistani ja tolkun äänen toiveista, jos sä olisit vielä pienimmän hetken mun Ja minä luopuisin pyhistä päätöksistäni ja näistä ihmisistäkin, jos sä olisit edes pienimmän hetken mun Jos toisin olis tulleet huutaneet Missä suojaa pitäisin? Jos toisin olis virrat vierineet Kenen silmiin katsoisin? Missä meet minne on taivas kierineet Kenen selkää sivelet? Jos toisin olis tienneet viettääneet Puhuisitko linnuista, vielä vinttihuoneessa Päiväpeiton allokossa oltasko me kauniita?