Joka kevät tuntuu siltä, että vuodet pimenee
Lehdet puissa hohkaa värein himmeämmin hiukan aina
Joka päivä vähän ennen edellistään hupenee
Kasvot rakkaitten on hieman kalpeammat kuin on muistoissa
Pian, sano minulle pian, että vielä on aikaa
Pian, sano minulle, että tarina vasta alkaa
Taivaisiin, taakse Kuun
Ohi Linnunratojen
Korkeuksiin, ihmeisiin
Kuten kaipaus ihmisen
Lentää yli taivaanpeiton
Ihmeellinen tumma lintu vapauteen
♪
Joku lahjoo kohtalonsa maallisella kullalla
Joku kasaa hyveen vuorta, joka näkyy ylös taivaisiin
Joku astuu askeleensa varovasti harkiten
Joku tuhlaa rakkautensa rakastumisiin, ja aina
Pian, sano minulle pian, että vielä on aikaa
Pian, sano minulle, että elämä vasta alkaa
Taivaisiin, taakse Kuun
Ohi Linnunratojen
Korkeuksiin, ihmeisiin
Kuten kaipaus ihmisen
Taivaisiin, taakse Kuun
Ohi Linnunratojen
Korkeuksiin, ihmeisiin
Kuten kaipaus ihmisen
Lentää yli taivaanpeiton
Ihmeellinen tumma lintu vapauteen
Talvi on, ja yö kuin lauluissa:
Rakastavaiset makaa lumessa
Kuvittelee enkeleitä näkevänsä kylmyydessä
Tuijottavat tähtitaivaan kaariholvin valoharsoon
Käsi käteen pujotettu, kylki kylkeen kii
Taivaisiin, taakse Kuun
Ohi Linnunratojen
Korkeuksiin, ihmeisiin
Kuten kaipaus ihmisen
Taivaisiin, taakse Kuun
Ohi Linnunratojen
Korkeuksiin, ihmeisiin
Kuten kaipaus ihmisen
Lentää yli taivaanpeiton
Ihmeellinen tumma lintu vapauteen