Kun olit sanonut mitä sanoit Kuulin tuhannen oven Varjoisilla käytävillä vääjäämättä sulkeutuvan Kun olit sanonut mitä sanoit Näin risteytyväin teiden mutkiin Lakastuvan tuhannen tienviitan Ja räpäytit vain silmiäsi Katsoit hetken muualle Kun sukupolvia kuoli ja kaupungit sortuivat Väistyköön päivät ja kalvetkoon kuut Riittäköön rakkaus vain aamuun Sulkekoon kuolema pettäjäin suut En usko rakkauden haamuun, kalpeaan ♪ Kun olit sanonut mitä sanoit Minun sisälläni kuoli joku lapsi Joka uskoi loputtomaan maailmaan Kun olit sanonut mitä sanoit Olin vapaa tänne kulkemaan Missä jokainen on kohtalonsa kanssa yksinään Siitä päivästä jäi pala hajoavaa taivasta kurkkuusi Ja otsallesi kuutamosta sirpale Siitä päivästä jäi merentumma laine silmäkulmiisi Ja tuulenpesä asunnoksi kylmyyden Väistyköön päivät ja kalvetkoon kuut Riittäköön rakkaus vain aamuun Sulkekoon kuolema pettäjäin suut En usko rakkauden haamuun, kalpeaan