Kävelin mä hitain askelin Ja katsoin vastarantaa. Siihen istuin ja mä kuuntelin, Kun hiljaa virtaa Vantaa. Mietin rakastuneen helpompaa On jotain itsestään antaa. Vain sarnamiehet taivaan tavoittaa, Kun hiljaa virtaa Vantaa. Kun halki betonisten pihojen Kerin elämäni lankaa. Mitä toivoisinkaan eniten, Kun hiljaa virtaa Vantaa. Taivas pölyinen on tähdet sen, Valoja lentokoneiden. Täällä päällä maan taivastaan Tarvii jokainen. Vauhti junien ja ihmisten On koko ajan nopeampaa. Kehää kiertää melkein jokainen, Kun hiljaa virtaa Vantaa. Kosketukset rappukäytävän Kulmat haaveistaan hankaa. Tiedän niiden silti säilyvän, Kun hiljaa virtaa Vantaa Taivas pölyinen... Taivas pölyinen... Taivas pölyinen...