Aamulla kipu vihdoin päästi otteestaan. Se ei enää istunut mun rinnan päällä. Nousin ja verhot avasin. Päästin valon huoneeseen pitkästä aikaa Ja mä katsoin pienten pölyhiukkasten auringossa tanssivan. Suljin silmät. Annoin valonsäteiden hetken routaa sulattaa Ja nyt jotenkin tuntuu, että elämä jatkuu. Jotenkin tuntuu, että elämä jatkuu sittenkin. Tuhatjalkainen on neonkeltainen. Se ikkunan alla marssii kohti leikkikenttää. Päiväkodin lapset parijonossa. Pieni huomioliivi jokaisella päällä Ja ne ylittävät kadun käsi kädessä. Jokainen tarttuu kaveriin enkä tajuu, miks se mua liikuttaa Ja mitä on nää kyyneleet. Tänään jotenkin tuntuu, että elämä jatkuu. Jotenkin tuntuu, että elämä jatkuu sittenkin. Jotenkin tuntuu, että elämä jatkuu. Jotenkin tuntuu, että elämä jatkuu ehkä sittenkin.