Elämäni on laiva ja lainehtii vie Sylisi turvasta pois Satamavalojen loisteesta tuntemattomaan Maksan viimeisen sentin Jonka vapaus minulta vie Anna minulle anteeksi tiesithän sen Etten olisi kelvollinen talonisännäksi puutarhaan Riippumattomaan Maksan viimeisen sentin Mutta vapaus on ainoa tie Jäi viiltoja vihan ja painauma rakkauden Iholleni elämään Olit lumisen talven kuningatar Minä olin se musta jää Jäi eteisen talussa neitsyt maria Huokaamaan kehyksissään Me olemme matkalla tahdot tai et Meillä on sama määränpää Elämä se on laiva Ja silkkiä vaan sain sinulta sylillisen Kun majakanvalossa vaivuimme yöllä humalaan Me paloimme silloin Eikä mikään sitä pois vie Annan sinulle anteeksi Tiesin minä sen On surusi myrkyllinen Huvimajan valot sammuneet Jäivät ikkunaan Sait viimeisen lauseen Sitten vapaus minua vieJäi viiltoja vihan ja painauma rakkauden Iholleni elämään Olit lumisen talven kuningatar Minä olin se musta jää Jäi eteisen talussa neitsyt maria Huokaamaan kehyksissään Me olemme matkalla tahdot tai et Meillä on sama määränpää Satamavalojen loisteesta tuntemattomaan Laiva minua vie Satamavalojen loisteesta tuntemattomaan Se minua vie Satamavalojen loisteesta tuntemattomaan Laiva minua vie Satamavalojen loisteesta tuntemattomaan Laiva minua vie Satamavaloje loisteesta tuntemattomaan