Huudon täyttämän Ilman lopulta terä halkoo Ainaista hiljaisuutta Jälleen turhaan vannoo ♪ Siihen pieneen hetkeen kaikki murtuu Eron loppuun pimeän ja valon ♪ Syliin tihenevän pimeyden laskee Rakkaansa veren Huomaa roudan lujan Vaan ei silti koskaan voisi lähteä ♪ Siihen pieneen hetkeen kaikki murtuu Ristiriitaan murheen ja vihan ♪ Vasten kovaa maata itkee Hetken kuolon siemen Kunnes varjoon viimein kulkee Muttei koskaan voisi lähteä ♪ Minne paeta edes voisi Aina vain pelko tien tunsi Ja kaikki, mikä eteenpäin ajaa Yhä syvempään mielen valaa ♪ Iäisyyden ajatus lipuu Läpi ilon, läpi surun Hallan huurtamien, elon piiskaamien Silmien liekki hiipuu ♪ Joen virtaan, ikuiseen iltaan Kaikki lopulta vajoaa Vellovaan pintaan, surun rauhaan Katoaa