Niin huomaamatta Viet pohjan alta Ja paikoilleni jään Pelkoineni hämärään Virumaan kuin kuolemaan Ei paljoa jää Kun kaiken pois Tuo tumman mielen syys Vain varjoihinsa virittyy Ja kurimukseen kuristuu Soi kunniaksi tuon kurjan luojan Vain riimit joista jää Ei säveltäkään elämään Olen pelkkä ihminen Joka kestäisi vaikka katkeaa Kulkemalla tätä tietä karkeraa Ja kaiken luulin Jo tielle tulleen Vaan enpä pimeää Näin suurta mikä selättää Olen pelkkä ihminen Joka kestäisi vaikka katkeaa Kulkemalla tätä tietä katkera Niin huomaamatta Viet pohjan alta Ja paikoilleni jään Pelkoineni hämärään Virumaan kuin kuolemaan Olen pelkkä ihminen