Pekalla on peräkärry ja uus rekka-auto.
Sillä Pekka leivän tienoo, elättääpi Vienoo.
Pekka lähtee jälleen töihin, köyttää ihtesä turvavöihin.
Lähtiessä kahtoo kelloo, toivoo että rekka pelloo.
Kyytii hakkoo täyen lastin, sen ajjaa Kemmii asti.
Rahtikirjat vielä täyttää ennenkun vilkun tielle näyttää.
Pekka rekkamies on!
Pekka rekkamies on!
Takana on pitkä pätkä, ohi ajjaa prätkäjätkä.
Lastina on tukkipuuta, jo kuivoo Pekan suuta.
Pitäsköhän juua kahvit ja vaihtoo piirturriin pahvit?
Taako ohi, kaasupohjaan.
Vihellellen rekkaa ohjaa, hiukan säätää selkänojjaa, rekka melkee suistuu ojjaa.
Hiki nousoo otan pintaa, ku Pekka miettii rekan hintaa.
Pekka rekkamies on!
Pekka rekkamies on!
Niin tullaa sahan pihhaa, Pekka kiärii paidan hihhaa.
Itellesä sätkän viäntää, radiota hiukan kiäntää.
Radio soi niinkuin urku, niin alkaa tukkikuorman purku.
Kyytiin pannaan uutta puuta, Pekka soittaa vielä suuta.
Poikain kanssa pelloo kattoo, myöhempänä jatkaa matkoo.
Ennen lähtöö evväät syöpi, kavereille kättä vielä lyöpi.
Pekka rekkamies on!
Pekka rekkamies on!
Niin rekka tielle valluu ja alkaa kottiin palluu.
Purkkapalloo suussa jaahaa, Pekka tiellä yksin kaahaa.
Pissa tauko jälleen koittaa, sillä Pekka unen voittaa.
Kottiin tulloo aamuyöstä, väsyneenä ompi työstä.
Sänkyyn kömpii, Vienon viereen.
Unissansa Pekka pieree.
Ennen kun taas kukkolaulaa, Pekka työntää rekalla pitkin baanaa.
Pekka rekkamies on!
Pekka rekkamies on!
Pekka rekkamies on!
Pekka rekkamies on!