Jo kauan sitten sinä lähdit minä jäin Vain läpi kyynelten sun hymysi mä näin Kun sydämesi lukitsit Sä meiltä rakkauden veit Ja sadustamme lopun teit Jo kauan sitten sinut päätin unohtaa Mä lopultakin päätin elää, rakastaa Vaan tiedätkö mä aina vain Sun kätes tunsin poskellain Ja huultes kuulin kuiskaavan Sua mä taas saan rakastaa Se oli unta vain, mä heräsin Vieraat kädet mua lohdutti Latteudet sinkoilivat, tyhjät sanat, tyhjät fraasit Enempää mä en kestänyt Myönsin hävinneeni taistelun Sielun luostariini sulkeudun Aurinkoni hiljaa laski muistojeni myrskymereen Ja sitten kerran tuli soitto myöhäinen Se tuttu ääni kysyi hiljaa kuiskaten Kai voisin tulla tapaamaan Mä horjuin hetken Muistan sen vaan sitten kerroin totuuden Jo liian myöhään tulee soitto ystäväin Et enää koskaan leiki tunteillani näin Nyt hyvää yötä sanoin vain Mä alas laskin kuulokkeen ja pyyhin salaa kyyneleen