Tötteröt tipahtaa, ei enää viulu soi. Tuskasta huudetaan, oijoijoi. Lapset ei enää laula, koulut suljetaan. Leikkipuiston karusellit tyhjinä pyörii vaan. Ei hevonen enää hirnu, Idän Ihmeetkin haudataan. Tuomiopäivän humpan tahtiin kukkia arkulle asetellaan. Taivas on sysimusta, metsäpalot raivoaa. Ken ylpeillä nyt voi kun suohon vajoaa? Ei auta uroteot, ei maallinen sankaruus. Kun maan päällä raivoaa 666. Valtaistuimen eteen joutuu niin herrat kuin narritkin. Loppusijoituspaikan päättää vain kirja Tuomarin. Mutta Jeesus jos passin leimaa, ei tulliin kiinni jää. Iankaikkinen autuus alkaa ja Idän Ihmeet viihdyttää.