Askel kaikuu kostealla asfaltilla
Haavan lehdet ovat maahan pudonneet
Väistellä, en jaksa vesilammikoita
Sydän on lyöty, eikä tuska mene pois
Hiljaa ääriviivat muuttuu sameaksi
Askel kaikuu kostealla asfaltilla
Haavan lehdet ovat maahan pudonneet
Väistellä, en jaksa vesilammikoita
Sydän on löyty, eikä tuska mene pois
Hiljaa ääriviivat muuttuu sameaksi
Sateen äänet kauemmaksi loittenee
Muistot tulvii pintaan kyynelkanavista
Voimallansa kaikki muu nyt murtaen
Niin raskaasti tuntuu ikävän paino
Se viedä minut tahtoo mukanaan
Kai itkeä saa, kun on lähdön aika
Ja on niin vaikeaa ymmärtää
Miks luopua tyätyy, rakkaistaan täällä
Oppi niin kiepeästi irti päätämäään
Joka askel tuntuu yhä raskaammalta
Henki ei kulje vaikka kuinka haukkoisin
Istun puiston penkin reunalla ja huudan:
Isä auta, kanna käsin lohduttavin
Niin raskaasti tuntuu ikävän paino
Se viedä minut tahtoo mukanaan
Kai itkeä saa, kun on lähdön aika
Ja on niin vaikeaa ymmärtää
Miks luopua tyätyy, rakkaistaan täällä
Oppi niin kiepeästi irti päätämäään
Niin raskaasti tuntuu ikävän paino
Se viedä minut tahtoo mukanaan
Kai itkeä saa, kun on lähdön aika
Ja on niin vaikeaa ymmärtää
Vaikka luopua tyätyy, rakkaistaan täällä
Silti jälleennäkemisen toivo jää